Liity lukijaksi

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Täydellinen elokuun ilta

Elokuun illoissa,hopeisissa kuun silloissa,
hiljaisuus ja lempeä lämpö,
sitä voi kuunnella
kuin korvalle painettua vanupalloa,
ei kuulu kuin rikkumaton pehmeys.
Kunnes kuun kurkottaessa pilvi pesästään,
virittävät sirkat soittonsa,soittimien kielet kuin hunajalla sivellyt,
melodisen pyöreät sävelet iltaan pudottelevat.
Luonto on kääntää kulkunsa kohti talvihorrosta.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Tällaisia me olemme joidenkin kanssa


Minullakin on tuttuja,ystäviä ja ohimennen moikattavia.
Mutta sitten on sellaisia ,joiden kanssa on niin saman sorttisella aaltopituudella,jossa tapaaminen ja mielikuvituksen lennättely korvaa ehdottomasti skumppa seitinohuet.
Siinä tavallaan " n.s. pipo tyhjenee "ja täyttyy uudestaan.Höpötellessä,tärkeiden kuulumisten lomassa.
Minulla on ollut aina taito kuunnella ja joskus siitä on ollut haittakin,kun ei osaa sanoa ; EI
Joskus on kokenut olevansa kuin likakaivo,kysytään;jaksatko kuunnella ja sitten kaadetan laidan täydeltä likavedet,kysymättä välillä:mitä sinulle kuuluu,poistutaan keventyneenä ja mä jään märehtimään,jotta hupsheijaa.
No,onneksi olen jo matkan varrella oppinut sen verran itsekkääksi,etten enää taivu moiseen.
Tai sitten "matkanvarsi" itsessään on minua muokannut.
Mutta edelleen on tärkeää jo oman mielenterveyden tasapainossa pysymisen kannnalta se että saa niitä pikku höpötyksiäkin höpötellä.Ei ilkeästi,mutta totuutta unohtamatta.sanotaan :Se parhaiten nauraa joka toiselle nauraa,ei toisen vahinko ketään iloiseksi tee,mutta jos toinen tekee iloiseksi viattomalla tavalla nin mikäs siinä.
En edelleenkään ole enkeli,tarkkanäköisempi kylläkin,joten erotan jo enkeliksi tekeytyvät.
Eihän meistä kukaan todellisuudessa ole maan päällä täydelllinen enkeli,eikös Taivaan isä luonut enkelit palveleviksi hengiksi,ei heidän egonsa häärää eikä määrää,paitsi Vanha Vihtahousu oli ainoa joka ylpistyi niin kovasti että...sai lopulta lisänimen ...Vanha Vihtahousu ja sehän ei ketään enkeliä kaunista ,sellainen nimi.
Minusta on todella ihana huomata sellaista ,kuinka monellakin matkanvarren vastoinkäymiset,vaikka ne siinä hetkessä eivät tunnu hyviltä,niin ne ,jos ei anna niiden katkeroittaa mieltä,tai jos katkeroittaakin ,niin antaa parantua itsensä siitä tunnetilasta pois,niin lopputuloksena on kaunista,en oikein osaa kuvata sitä,mutta katkeroitumaton elämänviisaus on kuin kaunis läpikuultava huntu,se ympäröi sanat joita lausut ja kuuntelijan on helpompi ymmärtää.
On todella rakentavaa ja sielua virvoittavaa saada levähtää elämänviisauden lähteen reunalla,vaikka tekisikin mieli heti siihen rakentaa oma pesänsä,niin malttaa mielensä,ottaa se vastaan mitä sinulle annetaan ja jatkaa matkaa.
Elämä on ihanan monivivahteista. Kuva ja teksti copyright

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kuulltua vai luultua

Ihanaa ,huikeaa tosi tärkeeltä tuntuvaa,sain korttitilauksen:Tekisitkö kortin autoilevalle joka täyttää
 5 0 v   ahh,minulla oli heti mielessä vintage kaara ,tyylikäs ja vähäeleinen,mutta satuin kysymään:"muuten ,millainen tyyli hänellä on pukeutumisessa ja onko kyseessä mies vai nainen".
En enää kysele sellaisia,koska jos jollain on pelkkä viidenkympin villitys,mutta pitkänlinjan autoharrastaja,niin autoharrastus on se painavampi.Mihin unohtui auto,koska vastaus oli,semmonen prätkäjätkä takatukka liehuen ajaa kohti auringonlaskua,sorry,mutta eräs taiteilija sanoo mulle aina,kun pyydän häneltä jotain ja hän tekee ja alan säätää:Taiteilijan vapaus ,tai tee itse .Koska hän ei todellakaan ole prätkäjätkä,kun kuulin kenestä on kyse.
Siis tästä pääsemme hyvin sopivasti viidenkympin viillityksen prätkä osastoon.On miehiä jotka harrastavat moottoripyöräilyä,siis harrastuksena,on miehiä jotka harrastavat moottoripyöräilyä "helevetillisesti" ja on miehiä jotka ostavat pyörän n. viiskymppisenä ajavat sillä jonkun verran ja myyvät sen pois.
Yleensä takana on avioero,tai muu pitkän suhteen katkeaminen,itsensä etsiminen ja hetkellinen hukkaaminen,mutta en näe sitä sellaisena vakaana ,vaan ohi menevänä tuuhahduksena,jota vielä katuu jopa jälkikäteen.
Tottakai kunnioitan motoristeja,kuten kansaihmisiä tulee kunnioittaa,mutta meillä jokaisella on ne omat jutut,jotka saa sielun värähtämään,minulla joku muu.
On miehiä joilla on yks helmipyörä jota vaalivat,sellaisesta saa jopa kauniin tarinan.
No totta,tottahan mä sen prätkäkortinkin teen,mutta ...miten eri tavalla voimmekaan nähdä asioita,joskus näemme,miten toivoisimme asioiden olevan,hän saakoon molemmat,sellaisen joka sopii ja sellaisen,jona hän toivoisi ,oma ikä huomioon ottaen tämän tuttavan olevan,kenties,tämähän on vain minun näkemykseni asiasta.
Paitsi,kyllä hän ilmoitti että pratkä teema ei sovikaan ,ollenkaan .
Ja en laittaisi tätä tähän,jos kyse olisi puolitutusta,mutta kun tämä on niin tuttu juttu ja tarkoituksena on se,kuinka eri tavoin näemme asioita,....oispa se noin tai jospa tulisi olemaan....
Tai tämä olisi hyvä vitsinä,mutta ....että silleen.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Hassu kissan tassu

Hassu kissan tassu

WP_20140523_001.jpg
Kissan tassu,pehmeä hassu
ei sukkia kaipaa,
ihmisen jalka
kylmälle arka
sukan kun jalkaan laittaa
on hyvä matkaa taittaa.
...kirjoittamisen lomassa syntyy sukka jos toinen
missä on jalka,niin kylmä moinen
apu on kylmään sukasta
mielelle ilo kukasta.

Näkymätön



Joskus tuntee itsensä näkymättömäksi,
kaikki mitä teet,ei kukaan siitä mitään mainitse,
jopa joku ihminen käyttäytyy,kuin sinua ei olisi olemassakaan,
kulkee ohitsesi ,katsoen ohitsesi,sanomatta sanaakaan.
Mutta rehellisyyden olemassaolostasi löydät 
vehreästä lehtometsästä,
siellä kaikki kauniit linnut viettävät päiväänsä viserrellen.
Puiden oksilla puikkelehtivat,
pikku pyrähdyksiä pyrähtelevät lehvistön luomissa valo ja varjo leikeissään.
Kokeilepa,oletko siellä näkymätön,
ojenna kätesi ottaaksesi arka pikku peipponen kädellesi.
Joko tajusit,et sinä näkymätön ole,
vaikka kohdallasi joku sokea onkin.
c Cathkinspa

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Lähtöjä

sunnuntai, 21. kesäkuu 2015

Lähtöjä

Olen istunut penkillä jos toisellakin
odottamassa kulkuneuvoa joka vie minut pois,
pois siitä hetkestä,pois asioiden keskeltä.
Jos olisin jäänyt paikoilleni edes kerrankin,
kaikki olisi toisin.

Mosaiikkia

Mosaiikkia

2.JPGc cathkinspa
Elämä voi hetkessä tai pidemmällä aikavälillä muuttua mosaiikin kaltaiseksi.
Kuva pysyy koossa,mutta palasilla on pieni rako,joka pyritään jollain täyteaineella pitämään ehjänä.
Menetykset pirstovat sisintä.No,onhan minullakin kuollut normaalissa järsjestyksessä isa,äiti ,isovanhemmat;johan ikänikin puolesta on luonnollista ,että näin on käynyt.
Ikävä silloin riipaisee,mutta koska järjestys on luonnollinen,se ei pirsto.
Joku muu asia voi alkaa kuvaa murentamaan,omasta itsestä..menetys toisensa perään,joista ei ehdi toipua.
Ei ikäänkuin ehdi vetämään henkeä kunnolla,kun jotain hajoaa elämässä,ympäristössä.
Minä olen aina kuulunut  toisille periksiantaviin ja kiltteihin ihmisiin,olen pyrkinyt työni tekemään huolella ja en ole juoruisa,voin toki kertoa tarinaa hyvässä hengessä,mutta muuten ...olkoon,jokaisella on oma tie käytävänä ja siinä eri vaiheita...ennenkuin perhosena lentoon helähtää.
Sain keskustella erään valkotakkisen kanssa,paitsi hänellä ei ollut se takki päällään,mutta antoisa keskustelu ja hän lopuksi totesi,kun saat rauhassa hengitellä,niin kaikki tulee sujumaan hyvin.
Muistan kaksi vuotta sitten ,muutamaa päivää aikaisemmin tasan kahta vuotta ,esikoiseni sanoi: "Me emme ole vielä suunnitelleet mieheni kanssa mitä teemme Juhannuksena",kukaan ei olisi uskonut ,että hän kuoli juuri silloin kaksi vuotta sitten iltapäivän vaihtuessa.Ei kukaan,vaikka agressiivinen B-solu lymfooma piti tytärtäni oikein otollisena kasvualustana.Ei silloin usko noin tapahtuvan ,vaikka kaikki tosiasiat puhuisivat sen puolesta,koska ei enää ymmärrä mitä on tosiasiat.
Minäkin hoitoalan ammattilaisena,monta kuolevaa saatelleena,monta sairasta kohdanneena ja hoitaneena,olinkin yhtäkkiä kuin suutarin lapsi ilman kenkiä.
Minä en ymmärtänyt mitään,kun omasta tyttärestä oli kyse,minä en tiennyt yhtään ennustetta odotettavissa olevasta elinajasta,koska kaikki oli liian henkilökohtaista,minä en vain enää ymmärtänyt,en pystynyt sisäistämään enää mitään,koska toivo ihmeestä,ihmeparantumisesta oli joku pieni  liekinlainen lepatus,joka ei halunnut uskoa ennusteisiin.
Kyllä minä salaa ajattelin,että Jumala voisi antaa ihmeen tapahtua ,kertakaikkisen ihmeen,ei mitään pelkkää sairauden remissiota,vaan sellaisen joka sokean näkeväksi saa ihmeen.
Vaikka tiesimme kaikki viimeisen vuorokauden aikana ,siinä hänen vuoteensa ääressä ollessa,että sairaus on nyt kyllä tosi pahassa jamassa,siitäkin huolimatta sitä oli vaikeaa ymmärtää.
Minulla on 3 lasta,esikoinen siellä taivaankodissa,keskimmäinen on poika,olen tässä miettinyt,kuinka upeasti hän hoisi homman ,kun esikoinen ilmoitti hoitojen lopettamisesta,n. pari viikkoa ennen kuolemaa.Pojastani kasvoi hetkessä tyttärieni silmissä kantava voima,jotenkin he saivat relata kun poikani otti paikkansa.Iloinen ,huolehtivainen ,suloinen veli
Kaikilta meiltä vie aikansa,kunnes aallokko laantuu,myrsky vesilasissa koetaan suuremmaksi kuin avomerellä.
Vaikka kirjoitan olen sanaton,siis siinä mielessä,kun tajuaa kuinka montaa hänen poismenonsa koskettaa vieläkin,ei ole sanoja mitä sanoa,millä toista lohduttaisin,kun en ole koko ajan itsekään lohduttautunut.
Nyt kahden vuoden jälkeen ajattelee eri asioita siitä ajasta,kun taas vuosi sitten pelkäsin vielä kohdata tämän päivän.
Niihin aikoihin kaksi vuotta sitten eräs työkaveri( ei hänkään mikään penaalin terävin kynä) katsoi aiheekseen huomauttaa minulle :Sinä näytät kamalalta,ei hän kysynyt tuntuuko kamalalta,riitti että näytin siltä.
Meidän yhteiskuntahan on lokeroinut kaikki jutut,kuolema kuuluu omaan lokeroonsa ja sen kohdanneet..niin...he näyttävät kamalalta sitten.
Eli surevan kohtaamisessa voisi olla oppimisen varaa.
Vaikka minulla on rakkaat,nin ajatuksissani kyllä esikoisellenikin kerron juttuja,joista tiedän hänen olleen kiinnostunut.
Tänään kaksi vuotta sitten,näin iltapäivällä,olimme hänet hyvästelleet,minä jäin pukemaan hänet hoitajan kanssa vainajan vaatteisiin,jotenkin niin turtana ymmärtämättä tallaisten asioiden syvintä syytä.
Sulkien hänen silmänsä,suutelin silmäkulmat,joihin oli asettunut iäsyysuni.
Näissä tunnelmissa....postitan tämän Enkelipostini.